Olen viimeiset puoli vuotta pyöritellyt mielessä tulevaisuuden suunnitelmia. Korona tuli kaikille puiden takaa ja pisti varmasti monien elämää mullinmallin. Itsellä tärkeimmät asiat pysyi muuttumattomina, mutta ympärillä oleva kaaos sai silti ison pyörän pyörimään.
Olenkin miettinyt tulevaisuutta niin taloudellisessa mielessä kuin uran kannalta. Juttelin viisaan veljeni kanssa, joka kertoi, että "kolmenkympinkriisi" on oikeastaan siirtymävaiheen kehitystehtävä, jolloin yksilö tutkiskelee ja käy läpi ne valinnat joita on aikuisiän aikana tehnyt. Jos valinnat tai niiden seuraukset eivät miellytä, voi tapahtua suuriakin muutoksia elämässä. Näin yksinkertaistettuna. Olen nyt 28 vuotias, mutta huomaan että jotain kriisintapaista on ilmoilla koronan lisäksi.
En sanoisi, että mun valinnat olisi varsinaisesti epämiellyttäviä, mutta tunnistan että jotkin haaveet ja tavoitteet on jäänyt toteuttamatta esim. pelon, huonon itsetunnon tai muun epävarmuuden takia. Samaan aikaan mietin tulevaa ja niitä asioita joihin voin vaikuttaa. Työelämää mulla on takana vasta kuusi vuotta, mutta nyt jo tunnistan itsessäni, että oma työ ei ole psyykkisen vaativuuden ja työn yleisen luonteen vuoksi ns. eläkevirkani. Omalla koulutuksella minulla olisi kyllä monia muitakin vaihtoehtoja erilaisista työtehtävistä, mutta kaikki mikä minua varsinaisesti kiinnostaa on vuorotyötä ja luonteeltaan psyykkisesti kuluttavaa. Ajatus siitä, että puserran seuraavat 32 vuotta "samaa duunia" ilman taukoja tuntuu kammottavalle jostain syystä. Tauoilla tarkoitan esim. äitiyslomaa, joka itsessään ei missään nimessä ole mielestäni lomailua, mutta vaihtelua työarjesta kumminkin. Ja on ehdottomasti mielestäni hyvä syy olla "tauolla" työelämästä vaikka useammankin vuoden.
Osaltaan olen pohtinut myös tulotasoa, palkkakehitystä ja sen nostamista. Oma ala on naisvaltainen matalapalkka-ala eikä missään nimessä mielestäni kompensoi työn vaativuutta tai merkityksellisyyttä. Mutta näinhän kaikki omista töistään ajattelee... Surkuhupaisaa onkin, että olen päässyt tämänhetkisen koulutuksen ja palkkatason "yläpäähän" nykyisellä palkalla, joka on bruttona reilu 2700e/kk + lisät jotka tuovat n. kolmanneksen tuohon lisää bruttona. Keskiarvoinen nettopalkkani oli tänä vuonna 2680 euroa, lomarahat luonnollisesti tässä laskussa mukana. En todellakaan väitä, että olisin köyhä tai lähelläkään köyhyysrajaa, mutta täytyy myöntää, että varallisuuden kasvattaminen näillä tuloilla ei ole kovin helppoa sinkkuna. Kuten sanoin, palkka ei tästä tule nousemaan edes muutamaa sataa tulevaisuudessa, ja oikeastaan laskee huomattavasti jos vaihtaisin työpaikkaa esim. päivätyön toiveessa. Olen yrityksessäni lähiesimiesasemassa, minkä takia palkkani on noussut noinkin "korkeaksi" (tässä kohtaa voi kaikki esim. it-puolen ihmiset nauraa.)
Summasummarum, jotain muutoksia pitää tehdä jos haluan a) tehdä mitään muuta työkseni elämäni aikana, b) nostaa parempaa palkkaa tai c) elää muullekin kuin työlle. Muutoksen haku on saanut minut tutustumaan erilaisiin opiskeluvaihtoehtoihin. Olenkin todella kiinnostunut yhdestä yliopisto tutkinnosta, jonka avoimen puolelta olen ottanut muutamia kursseja käytäväksi. Ajatus opiskelijaksi ryhtymisestä uudestaan tällä iällä on luonut monia erilaisia ajatuksia ja pohdintaa, joista varmaan kirjoittelen toiseen postaukseen myöhemmin. Nyt kuitenkin on hyvällä tavalla jännittynyt fiilis siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Näihin tunnelmiin on hyvä jättää tämä vuosi. Hyvää uutta vuotta 2021! :)
-Neiti Nuukailija