Välillä tuntuu että minimalismi ja vaurastuminen kulkee käsi kädessä. Tai ehkä varakkaat ihmiset suosivat minimalistista mutta laadukasta omistamista joka taas tukee vaurastumista.
Olen tässä muuton keskellä käynyt läpi omaa tavaramäärää ja aika innokkaasti olen turhia roinia myynyt muille kiusaksi.
Mutta tavaraa on ahdistumiseen asti. Joskus lukioaikoina aloitin keräämään erilaisia asioita: DVD:itä, kynsilakkoja, kosmetiikkaa, laukkuja, kenkiä... Lista jatkuu vaan. Muutossa löytää aina ne pari laatikkoa joiden tavaroita ei tarvitse mihinkään, mutta niitä kuljettaa mukanaan "jos joskus vaikka tulee tarve" tilanteita varten. Ja toiset pari laatikkoa tavaraa joita ei edes muista omistavansa.
Nytkin kaapin pohjalla on kymmenen korkokenkäparia jotka ovat kauniita kyllä, mutta en minä niitä koskaan kyllä käytä. Ja melkein 150 pullollista kynsilakkaa. Mun pitäisi lakata omat ja koirani kynnet joka päivä elämäni loppuun asti ja siltikin kynsilakkaa olisi jäljellä. Hiphei. DVD:itä ja tuotantokausiboxeja on kertynyt myös kiitettävät määrät, mutta olen onneksi muutaman kerran vuosien varrella tehnyt kunnon inventaarion ja laittanut kaikki elokuvat joita en halua säästää kiertoon. Pitää taas katsoa kokoelma uudestaan ja miettiä mitä niistä on järkevää oikeasti pitää pölyä keräämässä.
Mitä tällä kaikella tavaralla sitten tekee? Arkikäytössä käytän perustarvikkeiden (vaatteet, liinavaatteet, astiat jne) lisäksi oikeastaan vain kosmetiikkaa ja elektroniikkaa. Kirjoissa olen siirtynyt e-kirjoihin ja elokuviakaan en ole ostanut pariin vuoteen koska otin netflixin (jonka kyllä peruutin pari kk sitten kun en sitä oikeastaan enää käyttänyt). Osittain olenkin siirtynyt aineettomampaan arkeen, mutta nuo vanhat tavarat kummittelevat kyllä. Ja koska tässä ollaan matkalla miljonääriksi tuntuu että tavaroita ei haluaisi heittää hukkaan jos niistä jotain saisi vaikka irti.
Olenkin kerännyt nyt ison määrän tavaraa kirppikselle vietäväksi ensi keväänä. Toisekseen voisin myydä lisää tavaraa netin kirppareiden ja torin kautta jo nyt muuttovaiheessa.
Hirmu vähällä sitä ihminen selviäisi loppujen lopuksi. Pitää varmaan lukea jotain minimalismikirjallisuutta niin saisin uutta puhtia oman tavararöykkiön selvittämiseen. Tavaramääräahdistus vain välillä lamaannuttaa, ja on vaan helpompi antaa tavaran olla kuin miettiä mitä sille tekisi.
Ahdistaako tavarapaljous teitä muita säästäjiä? Vilkkuuko teidänkin silmissä euromäärät mitä kaikkeen turhaan tavaraan on mennyt, mitkä olisi voinut käyttää järkevämminkin?
-Neiti Nuukailija
Kyllä ahdistaa!! Tai ahdisti. Konmaritin keväällä noin neljäsosan tavaroistani pois tästä asunnosta. Siinä vaiheessa ei oikeastaan tullut surkuteltua sitä, kuinka paljon rahaa on turhuuksiin mennyt. Koin että menneisyydessä se olisi kuitenkin mennyt johonkin turhaan. Sen sijaan näin turhassa roinassa vain sen rahan mitä niistä voisi myymällä saada. Myynti oli työlästä ja jopa turhauttavaa mutta loousss kiitos seisoi ja sain kaksi luottokorttia maksettua tuon loputtoman myyntityön ansiosta.
VastaaPoistaJoten neuvoisin että myyntiin vain kaikki!
Toi konmari kiinnostaa kyllä muakin... täytyy tutustua tarkemmin.
PoistaVaatii vaan aikaa ja energiaa aina toi myyntityö. Tuntuu että aina on joku ostajaehdokas jonka kanssa kaikki ei menkään ihan putkeen. Mutta ehkä aloitan uuden vuoden puhdistamalla turhat asiat elämästä :)
-Neiti Nuukailija
Kirppistely kuulostaa hyvältä! :)
VastaaPoistaEi ahdista tavarapaljous. Mutta edellisessä asunnossa hiukan ahdisti. Asuttiin puolisoni kanssa ennen 45 neliön kaksiossa, nyt 56:n. Aiemmin säilytystilaa oli huomattavasti vähemmän. Ennen kuin muutimme 2 vuotta sitten tänne, koitimme (tai ennemminkin minä koitin...) reippaasti karsia turhia tavaroita muuton (ja toki muunkin elämän) helpottamiseksi. Vielä ei ole kerääntynyt kauheasti uusia turhuuksia, jee.
Mutta silti olen ennemmin tavarahamsteri kuin minimalisti; mulla esim. on suht paljon vaatteita, ja säilytän edelleen tavaroita, joille ei nyt ole käyttöä, mutta voi joskus olla. Mulla on kokemusta siitä, että aina välillä näistä "varatavaroista" on hyötyä ja kun ne ottaa käyttöön, iloitsen siitä, etten ole niitä hävittänyt. Ja kyllä "hamstraus" järkevissä mitoissa pysyessään on mulla säästänyt rahaakin, kun ei tarvitse niin usein ostaa uutta, kun voi kaivaa jonkin korvaavan ratkaisun kaapinpohjalta. Mä esim. harrastan käsitöitä, ja "turhia" kankaita on aika paljon, mutta monesti niiden ansiosta ei ole tarvinnut ostaa uutta kangasta. Ja hiukan tuunailen vanhoja vaatteitani aina välillä, joten osa vaatteistakin on tavallaan kangasvarastoa.
(150 kynsilakkaa kuulostaa kyllä ihan hullulta! :D Mutta mikäköhän olisi oma vastaava hulluus, taatusti niitä löytyy! ;) )
Onneksi kynsilakat on suhteellisen pieniä, ne ei vie ainakaan hirveästi tilaa! :)
PoistaToi tila vaikuttaa kyllä paljon. Jos ei ole tilaa tai paikkaa missä sitä hyödyllistä tavaraa säilöä niin ainahan ne on tiellä. Ja toki joitain asioita pitää vain säilyttää vaikka niitä tarvitsi vain sen kerran vuodessa. Esimerkiksi mustikankeruukone :D
-Neiti Nuukailija
Minäkin konmaritin jätesäkkikaupalla tavaraa pois. Myin paljon kamaa kirppiksellä ja nyt jälkikäteen olen vähän surkutellut, että myin todella laadukasta tavaraa aivan liian halvalla. No pääsimpäs eroon ja mikä parasta jäljelle jääneet tavarat pysyy paljon paremmin järjestyksessä. Nyt koen myös olevani jotenkin allerginen uuden ostamiselle. Olen ymmärtänyt, että en tarvitse juuri mitään.
VastaaPoistaTuossahan se onkin, kun sitä innostuu ja haluaa kaikkipoishetinyt niin ei ehdi oikein ajatella kaikkea loppuun. Tuo on mullakin tavoitteena, että kaikki tarpeellinen on eikä uusiin juttuihin olisi edes minkäänlaista himoa.
Poista-Neiti Nuukailija
Seurasin konmaritusryhmän keskustelua, niin monella tämä oli johtanut myös raha-asioiden marittamiseen :)
VastaaPoistaItsellä on ollut sen verran muuttoja, että tavaraa ei ole päässyt kauheasti kertymään. On sitä silti kämpällinen täys :D..
Mäkin olen muuttanut viiden vuoden aikana kuusi kertaa eli luulisi että kaikki ylimääräinen olisi jo jäänyt matkan varrelle, mutta ei :D
Poista-Neiti Nuukailija