Heippa taas pitkästä aikaa.
Kuten otsikosta näkyy, tein kesäkuussa valinnan, jonka takia velkataakkani kasvoi 3000 eurolla ja tämän lisäksi imi kaikki puskuri ja sinkingfund rahani kuiviin.
Kysessähän on siis (minulle) uusi auto ja lainamuoto autorahoitus...
Kyllä, vaikka viime autolainan maksamisen jälkeen vannoin täällä bloginkin puolella että autolainoihin en enää koske, niin vuosi myöhemmin tässä sitä taas ollaan.
Hyviä syitä uuden auton hankinnalle oli muutamia, mutta ei ehkä mitään sellaista minkä takia auto olisi pitänyt ostaa juuri nyt, eikä esim. 9 kk päästä kun olisin voinut ostaa auton ilman lainaa. Mutta autokuume ja kesälle suunnitellut autoilureissut vievät voiton ja hankin auton nyt. Maksan autosta toki nyt enemmän kun maksan ainakin seuraavat puoli vuotta lainarahasta korkoja ja lainanhoitokuluja. Mutta onpahan ainakin motivaatiota maksaa laina nopeammin pois niin loppuu "ylimääräisestä" maksaminen.
Tässä nyt kuitenkin nämä omat syyni auton vaihtoon:
- auton ajokilometrit (340k ja bensakone)
- auton ikä (13v)
- auton jatkuvat huoltoreissut (tammi-kesäkuuvälillä huoltoihin meni reilusti yli 500e)
- auton älytön kulutus (keskikulutus huitoi väliä 7,9-9,2 l/100km) ja pidin tästä tosiaan tarkkaa kirjaa melkein 4 kk kun en uskonut auton omaan kulutusmittariin. Kaupunkiajoa on minulla suhteessa todella vähän.
- auton tilanpuute. Koira mahtui juuri ja juuri takatilaan tarpeeksi mukavasti, mutta sitten kaikki muu tila olikin vähissä.
Plus muita hieman "pinnallisempia" syitä toki oli useampia...
Uuden auton myötä tuli myös paljon käyttömukavuuksia, kuten vakionopeudensäädin ja automaatti-ilmastointi. Auton kulutus on melkein puolet vähemmän. Meinaan jatkaa edelleen kulutuksen seurantaa ainakin muutamat kuukaudet niin todennan tämän itselleni vielä. Kilometrejä on huomattavasti vähemmän ja auto on vuosimallia 2011. Eli vaikka velkaa tulikin olen hankintaan tyytyväinen. Velan ottaminen tuntui minulta ajatuksenakin jo pahalta, varsinkin kun olen ikäänkuin yrittänyt noudattaa Dave Ramseyn oppeja joissa velkaa suurempaa syntiä ei ole... Mutta lopulta ajattelin sen niin, että uuden auton hankinta olisi joka tapauksessa edessä, ja mietin vain sitä olenko valmis maksamaan enemmän siitä, että saan auton käyttööni heti. Ja vastaus oli lopulta kyllä. Enkä halunnut vaihtaa autoa sellaiseen joka ei miellyttäisi minua ja jota en tyytyväisesti voisi ajatellakaan pitäväni esim. viittä vuotta.
Maksoin tililtä suoraan 3000 e ja annoin vanhan auton vaihdossa pois. Näiden lisäksi velkaa otin sen 3000e. Puskuri tuli siis nollille, mutta sitä on jo kesäkuun palkan tulon jälkeen täytetty ja elokuussa kaikki lomarahat menevät automaattisesti puskuritilille.
Tavoitteena olisi maksaa auto pois mahdollisimman nopeasti. Todella tiukalla budjetilla tämä onnistuisi jo tämän vuoden loppuun mennessä, mutta annan itselleni vähän siimaa ja tavoittelen loppumaksun tekemistä viimeistään helmikuussa 2019.
Olen edelleen sitä mieltä, että velan ottaminen tällaisessa tilanteessa on tyhmää toimintaa. Koitin ajatella asiaa kuitenkin oman elämäni kannalta ja tosiaan tällä kertaa täysin tietoisena siitä, että maksan nyt tästä "huvista" ylimääräistä ihan vain sen takia että en malttanut odottaa että olisin säästänyt tuon 3000e. Viimeksi kun auton ostin minulla oli käsirahaa kirjaimellisesti 0 euroa eikä mitään ajatustakaan siitä mitä autolainan ottaminen merkitsee. Tein myös aika hätäisen valinnan auton suhteen, kuten huomaa jo siitä, että kaksi vuotta auton ostamisen jälkeen olin tässä tilanteessa.
No niin, kommentteja odotellessa...
ps. muuten on mennyt noin niinkuin budjetillisesti hyvin :D
-Neiti Nuukailija
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laina. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 1. heinäkuuta 2018
tiistai 9. toukokuuta 2017
Asuntokuume
Muita talousblogeja lukiessa ole huomannut että nyt on eräänlainen asuntobuumi meneillään. Niin kuin varmaan joka kevät on :D
Itseäkin on alkanut kutkuttamaan oman asunnon osto, vaikka sen esteenä on kolme massiivista asiaa:
1. Minun määräaikainen työsuhde päättyy joulukuussa. Vaikka pomo onkin väläyttänyt jatkomahdollisuutta on kaikki vielä auki ja sen varaan en pysty mitään laittamaan. Varsinkaan talolainaa. Jotta joskus uskallan talon/asunnon ostaa pitää minulla olla vakituinen työpaikka jossa tiedän viihtyväni monta vuotta. Nyt en tiedä päädynkö mihin päin Suomea vai jopa ulkomaille.
2. ASP-tilillä on tällä hetkellä 350,21€. Sillä ei ihan heti lainaa saa :D. Jotta saan ASPiin lisää täytettä, pitää minun ensi maksaa kaikki velat pois! Eli todellinen asuntosäästäminen alkaa vasta vuonna 2018.
3. Kun olen katsonut erilaisia myytäviä asuntoja, olen huomannut että minulla on ihan hukassa se, missä oikeasti haluan asua. Aluksi katselin kerrostaloja, mutta pian huomasin että kallistuisin enemmän rivitalo-osakkeeseen. Vähemmän naapureita ja enemmän omaa tilaa (+piha!). Kun rivareita aikani katsoin halusin vilkaista myös pieniä omakotitaloja joita löytyi myös ihan mukavia eikä mitenkään mahdottomia koon tai hinnan puolesta. Sitten aivot lähtivät raksuttamaan vielä enemmän ja tutkailin mitä maksaisi rakentaa/rakennuttaa oma uusi minitalo. Nekään eivät olleet mitenkään mahdottomia vaihtoehtoja vaikkakin toki paljon kalliimpia kuin esim. kerrostaloasunnot (daa).
Joten miksi ihmeessä löydän itseni lähes päivittäin selailemasta oikotietä tai etuovea? En tiedä. Toisaalta olen oppinut paljon asunnoista ja hintatasosta tätä taustatyötä tehdessäni, ja tällä tiedolla on varmasti paljon merkitystä sitten kun asunnon osto on ajankohtaista.
Mietin siis yksi päivä mitä oikeasti haluan tulevaisuudessani tehdä ja olla. Yksi huomattava asia jonka tätä tehdessä tajusin oli se, että voisin kuvitella olevani nykyisessä työssäni jopa 10 vuotta! Siis mitä? Minä, jolle on tehnyt tiukkaa olla edes vuosi paikallaan aikaisemmin. Eli jonkinlaisena johtopäätöksenä tein tästä sen, että jos jonkin ihmeen kautta saisin vakipaikan nykyisestä työstäni, ottaisin sen riemuiten vastaan ja katseeni kääntyisi ehdottomasti omistusasumiseen!
Toivotaan siis parasta ja koitan hillitä tätä asuntokuumetta! Varmuuden vuoksi voisi kyllä tehdä laskemia, että kuinka nopeasti minun onnistuisi lainaa edes saada jos saan varmuuden työpaikkani jatkosta.
-Neiti Nuukailija
Itseäkin on alkanut kutkuttamaan oman asunnon osto, vaikka sen esteenä on kolme massiivista asiaa:
1. Minun määräaikainen työsuhde päättyy joulukuussa. Vaikka pomo onkin väläyttänyt jatkomahdollisuutta on kaikki vielä auki ja sen varaan en pysty mitään laittamaan. Varsinkaan talolainaa. Jotta joskus uskallan talon/asunnon ostaa pitää minulla olla vakituinen työpaikka jossa tiedän viihtyväni monta vuotta. Nyt en tiedä päädynkö mihin päin Suomea vai jopa ulkomaille.
2. ASP-tilillä on tällä hetkellä 350,21€. Sillä ei ihan heti lainaa saa :D. Jotta saan ASPiin lisää täytettä, pitää minun ensi maksaa kaikki velat pois! Eli todellinen asuntosäästäminen alkaa vasta vuonna 2018.
3. Kun olen katsonut erilaisia myytäviä asuntoja, olen huomannut että minulla on ihan hukassa se, missä oikeasti haluan asua. Aluksi katselin kerrostaloja, mutta pian huomasin että kallistuisin enemmän rivitalo-osakkeeseen. Vähemmän naapureita ja enemmän omaa tilaa (+piha!). Kun rivareita aikani katsoin halusin vilkaista myös pieniä omakotitaloja joita löytyi myös ihan mukavia eikä mitenkään mahdottomia koon tai hinnan puolesta. Sitten aivot lähtivät raksuttamaan vielä enemmän ja tutkailin mitä maksaisi rakentaa/rakennuttaa oma uusi minitalo. Nekään eivät olleet mitenkään mahdottomia vaihtoehtoja vaikkakin toki paljon kalliimpia kuin esim. kerrostaloasunnot (daa).
Joten miksi ihmeessä löydän itseni lähes päivittäin selailemasta oikotietä tai etuovea? En tiedä. Toisaalta olen oppinut paljon asunnoista ja hintatasosta tätä taustatyötä tehdessäni, ja tällä tiedolla on varmasti paljon merkitystä sitten kun asunnon osto on ajankohtaista.
Mietin siis yksi päivä mitä oikeasti haluan tulevaisuudessani tehdä ja olla. Yksi huomattava asia jonka tätä tehdessä tajusin oli se, että voisin kuvitella olevani nykyisessä työssäni jopa 10 vuotta! Siis mitä? Minä, jolle on tehnyt tiukkaa olla edes vuosi paikallaan aikaisemmin. Eli jonkinlaisena johtopäätöksenä tein tästä sen, että jos jonkin ihmeen kautta saisin vakipaikan nykyisestä työstäni, ottaisin sen riemuiten vastaan ja katseeni kääntyisi ehdottomasti omistusasumiseen!
Toivotaan siis parasta ja koitan hillitä tätä asuntokuumetta! Varmuuden vuoksi voisi kyllä tehdä laskemia, että kuinka nopeasti minun onnistuisi lainaa edes saada jos saan varmuuden työpaikkani jatkosta.
-Neiti Nuukailija
tiistai 31. tammikuuta 2017
Puhelinkaupoilla
Taas täällä huutelen helppiä ennen kuin ehdin tehdä jotain peruuttamatonta ja harkitsematonta kuten ostaa uuden puhelimen osamaksulla.
Olen discona välkkyvän puhelimeni takia selaillut erilaisia puhelinkauppoja ja koittanut aluksi etsiä jotain 200€ hintaista älypuhelinta joka toimisi minulla nyt ainakin sen vuoden pari. Tärkeimpänä ominaisuutena olisi tuo hinta, sillä siihen minulla olisi tällä hetkellä varaa eikä se kirpasisi juuri ollenkaan.
Mutta. Houkutukset ja mieliteot ovat taas ottaneet alaa ajatuksissa ja perustelen täällä itselleni että koska olin jo aikaisemmin päättänyt että ostan omenapuhelimen kun uuden puhelimen aika on, niin eikö se olisi nyt sitten perusteltua ostaa iPhone sillä muuten se taas viivästyy parilla vuodella.
Jep, tiedän kyllä kuinka ylihintaisia nuo puhelimet ovat ja olen nyt pari viimeistä puhelinta valinnutkin hieman "järkiperäisemmin" ja jättänyt ompun kauppaan. Nyt onkin edessä dilemma. En halua todellakaan ottaa uutta velkaa, mutta mietin kannattaako nyt velkojenmaksuvaiheessa käyttää noin suurta summaa velkasäästöistä ja näin ollen viivästyttää velan maksua??
Ja tiedän kyllä että nyt pitäisi vaan sinnitellä vanhan puhelimen kanssa niin kauan kuin siinä henki pihisee ja ostaa sitten joku 100-150 andoroid (jotka ovat mielestäni myös hyviä!) ja sitten kun olen velaton ja vapaa ja onnellinen ja mitä vielä... Niin sitten on aika miettiä tuollaista luksusesinettä kuin 600-700€ iPhone.
Nykyinen puhelin toimii kyllä toistaiseksi, mitä nyt välillä se pitää sammuttaa kun näytöstä puolet välkkyy kuin jouluvalot amerikassa eikä puhelin käyttämisestä tule oikein mitään. Puhelimen joutuu sammuttamaan ehkä pari kertaa viikossa eli ongelma ei ole mikään mahdoton, vaikkakin ärsyttävä.
Puhukaa joku nyt mulle järkeä päähän niin että unohdan tuollaiset iPhonet sun muut kokonaan.
Edistystä on tässä rahanhallinnan maailmassa tullut onneksi sen verran että nyt jään miettimään asiaa ja oikeasti toppuuttelen itseäni kun tiedän että olen tekemässä tyhmän valinnan. Ennen olisin hakenut puhelimen aika lailla saman tien kotiin ja maksanut tyytyväisenä joka kuukausi sen parikymppiä puhelinta kolme vuotta... Huhhuh.
-Neiti Nuukailija
Olen discona välkkyvän puhelimeni takia selaillut erilaisia puhelinkauppoja ja koittanut aluksi etsiä jotain 200€ hintaista älypuhelinta joka toimisi minulla nyt ainakin sen vuoden pari. Tärkeimpänä ominaisuutena olisi tuo hinta, sillä siihen minulla olisi tällä hetkellä varaa eikä se kirpasisi juuri ollenkaan.
Mutta. Houkutukset ja mieliteot ovat taas ottaneet alaa ajatuksissa ja perustelen täällä itselleni että koska olin jo aikaisemmin päättänyt että ostan omenapuhelimen kun uuden puhelimen aika on, niin eikö se olisi nyt sitten perusteltua ostaa iPhone sillä muuten se taas viivästyy parilla vuodella.
Jep, tiedän kyllä kuinka ylihintaisia nuo puhelimet ovat ja olen nyt pari viimeistä puhelinta valinnutkin hieman "järkiperäisemmin" ja jättänyt ompun kauppaan. Nyt onkin edessä dilemma. En halua todellakaan ottaa uutta velkaa, mutta mietin kannattaako nyt velkojenmaksuvaiheessa käyttää noin suurta summaa velkasäästöistä ja näin ollen viivästyttää velan maksua??
Ja tiedän kyllä että nyt pitäisi vaan sinnitellä vanhan puhelimen kanssa niin kauan kuin siinä henki pihisee ja ostaa sitten joku 100-150 andoroid (jotka ovat mielestäni myös hyviä!) ja sitten kun olen velaton ja vapaa ja onnellinen ja mitä vielä... Niin sitten on aika miettiä tuollaista luksusesinettä kuin 600-700€ iPhone.
Nykyinen puhelin toimii kyllä toistaiseksi, mitä nyt välillä se pitää sammuttaa kun näytöstä puolet välkkyy kuin jouluvalot amerikassa eikä puhelin käyttämisestä tule oikein mitään. Puhelimen joutuu sammuttamaan ehkä pari kertaa viikossa eli ongelma ei ole mikään mahdoton, vaikkakin ärsyttävä.
Puhukaa joku nyt mulle järkeä päähän niin että unohdan tuollaiset iPhonet sun muut kokonaan.
Edistystä on tässä rahanhallinnan maailmassa tullut onneksi sen verran että nyt jään miettimään asiaa ja oikeasti toppuuttelen itseäni kun tiedän että olen tekemässä tyhmän valinnan. Ennen olisin hakenut puhelimen aika lailla saman tien kotiin ja maksanut tyytyväisenä joka kuukausi sen parikymppiä puhelinta kolme vuotta... Huhhuh.
-Neiti Nuukailija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)