Lainaneuvottelu ja asuntopohdintaa

Varasin ensi viikolle ajan lainaneuvotteluun omaan pankkiini. Syynä tähän on yksi mielenkiintoinen asunto jota kävin katsomassa. Haluan selvittää onko minulla missä vaiheessa mahdollisuus lainaa saada ja millä aikataululla tarjouksen tekeminen on mahdollista. Vuokrasopimukseni päättyy tämän vuoden loppuun, joten jos loppuvuoden aikana löytyy hyvä asunto ei minulla ole ns. muita esteitä tarjouksen tekoon kuin itse lainan saaminen.

Omien laskujen mukaan minulla olisi varaa max 85 000e lainaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että kuukausittain tuloistani menisi n. 25-30% kaikkiin asumiskustannuksiin. Ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että mun pitäisi ottaa ihan tuo maksimi määrä lainaa, mutta tuon kalliimpia en enää edes katsele.

Itselle sopivalta alueelta täältä kasvukeskuksesta saisin kerrostalokaksion n.60k eurolla. Kerrostaloasuminen ei kuitenkaan ole itselle kovin mieluista. Varsinkaan koiran kanssa. Jos kuitenkin kerrostaloon päädyn, on sen kriteerinä että se on maksimissaan nelikerroksinen (vähemmän naapureita), rauhalliselta alueelta, ei isoja remontteja tulossa, max. 30 min työmatka, hyvät koiran ulkoilutusmaastot läheisyydessä, keittiö ja kylpyhuoneet uusittu mielellään 2010-luvulla. Eli kaikin puolin helppo ja muuttovalmis ratkaisu. Ja asunto mielellään sijaitsisi ylimmässä kerroksessa jossain nurkassa, jotta koiran ei tarvitsisi vahtia suurta kulkuliikennettä käytävillä :D

Näillä kriteereillä ei ole kovin montaa asuntoa tullut vastaan, mutta useampi varteenotettava kyllä. Ongelma on vaan se, että en haluaisi enää asua kerrostalossa. Enkä pelkästään koiran takia. Haluaisi oman pihan ja oman rauhan. Nykyisessä asunnossa olen kuullut monet kerrat vauvan itkua, lasten leikkiä, parisuhderiitoja, juhlintaa, imurointia aamu seitsemältä ja erilaisia pariutumisriittejä. Unohtamatta sitä, että nyt kesällä mun pitää vähintään kerran päivässä käydä pikapikaa sulkemassa ikkunat ja parvekkeen ovi että sisälle ei tulisi niin vahvasti tupakanhaju viereiseltä parvekkeelta. Yyh.

Ei sillä että olisin montaa kertaa esim. yöunia näiden haittojen takia menettänyt eikä periaatteessa ole mitään valitettavaa kun nämä kuitenkin elämisen ääniä on. Mutta jotenkin kaipaan sitä, että minun ei tarvitsisi muiden elämisen ääniä kuunnella ainakaan tässä mittakaavassa. Ja että voisin talsia ovesta suoraan ulos ja lenkkipolulle koiran kanssa. Ja että mun ei tarvitsisi omassa kodissa haistella tupakan hajua päivittäin.

Vaihtoehdoksi siis jää joko hyvin äänieristetty kerrostalo, pienkerrostalo tai kaikki muut asumismuodot kuin kerrostaloasuminen. Ostan asunnon ensisijaisesti itselleni asuttavaksi oletettavasti 5+ vuodeksi. Jos ajattelisin vain sijoittamista enkä niin välittäisi miten asun sen pari vuotta, ostaisin yksiön ja pistäisi vuokralle parin vuoden kuluttua. En ole tosin koskaan edes ajatellut, että alkaisin asuntosijoittaksi. Tässä vaiheessa haluan itselleni kodin, joka vähintään pitää arvonsa tai nostaa sitä ja mikä voisi olla tulevaisuudessa mahdollisesti vuokrakäytössä.

Sen takia mun pitää olla nyt silmä tarkkana ja valmiudessa jos kohdalle osuu hyvä asunto sopivalla hinnalla. Voitte varmaan kuvitella, että jos hyvä kerrostalokaksio maksaa sen 60k, niin tuolla alle 85k:lla ei ole kovin montaa rivariasuntoa tarjolla.

Tällaista pohdintaan tällä kertaa. Onneksi voin tarvittaessa jatkaa tässä vuokralla olemista jos sopivaa uutta kotia ei tule nyt puolen vuoden aikana vastaan.

Jännittäävää silti lähteä pankkiin lainaneuvotteluihin näin vähillä säästöillä. Saa nähdä mitä sanovat.

-Neiti Nuukailija

Asuntomarkkinat!

Vakityöpaikan saatuani olen alkanut toden teolla suunnittelemaan asunnon ostoa. Mielessä pyörii n. 20 erilaista vaihtoehtoa jotka olen tällä hetkellä karsinut muutamaan  järkevään vaihtoehtoon.

huom. esitietoina sanottakoon että minulla on tällä hetkellä kämppis ja asun vuokralla josta maksan 314e/kk. Vuokrasopimus on tehty tämän vuoden loppuun. ASP tilillä on tällä hetkellä 450,21€. (heh)

Asunnon oston ajankohtaa olen pohtinut näin:

1. Aloitan syksyllä asuntojenmetsästyksen ja pankeissa kerjuukierroksen. Jos asuntoa ei vuoden vaihteeseen mennessä ole löytynyt (tai lainaa ei ole herunut) asun väliaikaisesti vuokralla niin kauan kunnes sopiva asunto löytyy. Toivottavasti mahd. lyhyen aikaa.

2. Aloitan heti raivokkaan ASPin kerryttämisen, ja kun on 10 000 € kasassa lähden tosissani lainaneuvotteluihin ja asunnonmetsästykseen. Tuo kymppitonni olisi kasassa kahden vuoden aikana, ehkä puolestatoissa vuodessa. Tämä tarkoittaisi että olen tämän vuoden loppuun vuokralla tässä ja sen jälkeen vielä toisen vuoden vuokralla jossain muualla (en ole varma kämppikseni jatkosta tässä).

Asuinpaikan sijainnistakin on muutama vaihtoehto jota pohdin

- Ostaisin asunnon joka on lähellä työpaikkaani (pyöräilymatka). Työpaikkani on erään maalaiskunnan keskuksessa. Pieni paikka ja "kuolemassa". Asunnot ovat tuolla edullisia ja paikka on kaunis ja rauhallinen joten asuinpaikkana ei mikään huonoin mahdollinen. Autosta en kuitenkaan pystyisi luopumaan sillä kaikki elämä ja iso osa palveluita on tässä lähikaupungissa jossa nyt asun. Myös kaverit ja perhe asuu automatkan päässä. Asuntojen hinnat pyörivät 30 000-90 000. Kerrostaloyksiön saa tuolla 30k€.

- Ostaisin asunnon tästä isosta kaupungista. Tästä on n. 20-30 min työmatka autolla sillä julkisia ei yksinkertaisesti kulje vuorotyöläisen aikatauluilla tuonne työpaikkakunnalle. Tässä kaupungissa on kuitenkin kasvukeskuksia ja suht laajat jatko-opiskelumahdollisuudet, joten tulevaisuutta on näin asuntosijoittamisen kannalta. Asuntojen hinnat ovat 50 000-120 000 niistä oman kokoluokan asunnoista. Ja kerrostaloista tosiaan saa tuolla 60k ihan kivan yksiön tai pienen kaksion.

Sitten asumismuodon pohdinta:

- Järkevä vaihtoehto olisi kerrostalo yksiö tästä kaupungista. Yksiö tai kaupunkielämä ei vain oikein nappaa joten luultavasti jos kerrostaloon päädyn olisi se keskustasta vähän irti ja kaksio.

- Eniten kuitenkin houkuttelee rivitalokaksio kaupungista tai sieltä työpaikan läheltä. Siistit rivitalokaksiot ovat 110k -140k.


Olen iskenyt silmäni yhteen "täydelliseen" paritalonpuolikkaaseen. Sen verran järki vielä pakottaa päätä että en ala sopimaan näyttöä sinne kun aikataulullisesti tämä on kaikista huonoin mahdollinen hetki lähteä rakastumaan asuntoon. Mutta aktiivisesti katselen kyllä asuntoja. Saa nähdä mihin tämä tästä muotoutuu, mutta toivottavasti voin vuoden sisään sanoa jo olevani asunnonomistaja!

-Neiti Nuukailija