Kun listasin viime postauksessa koko alkuvuoden säästöprosentit, alkoi mua kiinnostamaan mihin ne kaikki loput prossat olivat sitten kuluneet. Tässä on pientä proggista, mutta ajattelin käydä menot läpi suurpiirteisten kategorioiden mukaan.
Ensimmäinen ja ehkä tylsin on pakolliset laskut. Niissäkin on toki mahdollisuus säätöihin esim. kilpailutuksen myötä, mutta koen kuitenkin että tämän hetkellisiin laskumenoihin en pystyisi enää monella kympillä vaikuttaa. Koen pakollisiksi "laskuiksi" asumisen menot, eli myös lainalyhennyksen, kun en sille muutakaan kategoriaa keksi.
Laskin että laskuihin on mennyt seuraavasti rahaa tämän vuoden aikana (tammi-syyskuu):
Lainalyhennys 3647,25€
Lainan vakuutus 109,62€
Vesi 134,69€
Jätemaksut 132,69€
Sähkö 682,85€
Sähkönsiirto 311,65€
Kotivakuutus 120,72€
Kiinteistömaksut 225,88€
Autovakuutus 379,58€
Puhelinliittymä 197,78€
Netti 179,1€
Työttömyyskassa 92€
Yhteensä säännöllisiin ja "pakollisiin" laskuihin on mennyt 6213,81€, joka on 28% samassa ajassa saadusta nettopalkasta.
Seuraavaksi tutkiskelen kuinka paljon rahaa on kulunut ruokaan ja taloustarvikkeisiin.
Onko teillä samanlaisia säännöllisiä menoja?
-Neiti Nuukailija
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste asuminen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 20. lokakuuta 2019
sunnuntai 9. heinäkuuta 2017
Lainaneuvottelu ja asuntopohdintaa
Varasin ensi viikolle ajan lainaneuvotteluun omaan pankkiini. Syynä tähän on yksi mielenkiintoinen asunto jota kävin katsomassa. Haluan selvittää onko minulla missä vaiheessa mahdollisuus lainaa saada ja millä aikataululla tarjouksen tekeminen on mahdollista. Vuokrasopimukseni päättyy tämän vuoden loppuun, joten jos loppuvuoden aikana löytyy hyvä asunto ei minulla ole ns. muita esteitä tarjouksen tekoon kuin itse lainan saaminen.
Omien laskujen mukaan minulla olisi varaa max 85 000e lainaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että kuukausittain tuloistani menisi n. 25-30% kaikkiin asumiskustannuksiin. Ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että mun pitäisi ottaa ihan tuo maksimi määrä lainaa, mutta tuon kalliimpia en enää edes katsele.
Itselle sopivalta alueelta täältä kasvukeskuksesta saisin kerrostalokaksion n.60k eurolla. Kerrostaloasuminen ei kuitenkaan ole itselle kovin mieluista. Varsinkaan koiran kanssa. Jos kuitenkin kerrostaloon päädyn, on sen kriteerinä että se on maksimissaan nelikerroksinen (vähemmän naapureita), rauhalliselta alueelta, ei isoja remontteja tulossa, max. 30 min työmatka, hyvät koiran ulkoilutusmaastot läheisyydessä, keittiö ja kylpyhuoneet uusittu mielellään 2010-luvulla. Eli kaikin puolin helppo ja muuttovalmis ratkaisu. Ja asunto mielellään sijaitsisi ylimmässä kerroksessa jossain nurkassa, jotta koiran ei tarvitsisi vahtia suurta kulkuliikennettä käytävillä :D
Näillä kriteereillä ei ole kovin montaa asuntoa tullut vastaan, mutta useampi varteenotettava kyllä. Ongelma on vaan se, että en haluaisi enää asua kerrostalossa. Enkä pelkästään koiran takia. Haluaisi oman pihan ja oman rauhan. Nykyisessä asunnossa olen kuullut monet kerrat vauvan itkua, lasten leikkiä, parisuhderiitoja, juhlintaa, imurointia aamu seitsemältä ja erilaisia pariutumisriittejä. Unohtamatta sitä, että nyt kesällä mun pitää vähintään kerran päivässä käydä pikapikaa sulkemassa ikkunat ja parvekkeen ovi että sisälle ei tulisi niin vahvasti tupakanhaju viereiseltä parvekkeelta. Yyh.
Ei sillä että olisin montaa kertaa esim. yöunia näiden haittojen takia menettänyt eikä periaatteessa ole mitään valitettavaa kun nämä kuitenkin elämisen ääniä on. Mutta jotenkin kaipaan sitä, että minun ei tarvitsisi muiden elämisen ääniä kuunnella ainakaan tässä mittakaavassa. Ja että voisin talsia ovesta suoraan ulos ja lenkkipolulle koiran kanssa. Ja että mun ei tarvitsisi omassa kodissa haistella tupakan hajua päivittäin.
Vaihtoehdoksi siis jää joko hyvin äänieristetty kerrostalo, pienkerrostalo tai kaikki muut asumismuodot kuin kerrostaloasuminen. Ostan asunnon ensisijaisesti itselleni asuttavaksi oletettavasti 5+ vuodeksi. Jos ajattelisin vain sijoittamista enkä niin välittäisi miten asun sen pari vuotta, ostaisin yksiön ja pistäisi vuokralle parin vuoden kuluttua. En ole tosin koskaan edes ajatellut, että alkaisin asuntosijoittaksi. Tässä vaiheessa haluan itselleni kodin, joka vähintään pitää arvonsa tai nostaa sitä ja mikä voisi olla tulevaisuudessa mahdollisesti vuokrakäytössä.
Sen takia mun pitää olla nyt silmä tarkkana ja valmiudessa jos kohdalle osuu hyvä asunto sopivalla hinnalla. Voitte varmaan kuvitella, että jos hyvä kerrostalokaksio maksaa sen 60k, niin tuolla alle 85k:lla ei ole kovin montaa rivariasuntoa tarjolla.
Tällaista pohdintaan tällä kertaa. Onneksi voin tarvittaessa jatkaa tässä vuokralla olemista jos sopivaa uutta kotia ei tule nyt puolen vuoden aikana vastaan.
Jännittäävää silti lähteä pankkiin lainaneuvotteluihin näin vähillä säästöillä. Saa nähdä mitä sanovat.
-Neiti Nuukailija
Omien laskujen mukaan minulla olisi varaa max 85 000e lainaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että kuukausittain tuloistani menisi n. 25-30% kaikkiin asumiskustannuksiin. Ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että mun pitäisi ottaa ihan tuo maksimi määrä lainaa, mutta tuon kalliimpia en enää edes katsele.
Itselle sopivalta alueelta täältä kasvukeskuksesta saisin kerrostalokaksion n.60k eurolla. Kerrostaloasuminen ei kuitenkaan ole itselle kovin mieluista. Varsinkaan koiran kanssa. Jos kuitenkin kerrostaloon päädyn, on sen kriteerinä että se on maksimissaan nelikerroksinen (vähemmän naapureita), rauhalliselta alueelta, ei isoja remontteja tulossa, max. 30 min työmatka, hyvät koiran ulkoilutusmaastot läheisyydessä, keittiö ja kylpyhuoneet uusittu mielellään 2010-luvulla. Eli kaikin puolin helppo ja muuttovalmis ratkaisu. Ja asunto mielellään sijaitsisi ylimmässä kerroksessa jossain nurkassa, jotta koiran ei tarvitsisi vahtia suurta kulkuliikennettä käytävillä :D
Näillä kriteereillä ei ole kovin montaa asuntoa tullut vastaan, mutta useampi varteenotettava kyllä. Ongelma on vaan se, että en haluaisi enää asua kerrostalossa. Enkä pelkästään koiran takia. Haluaisi oman pihan ja oman rauhan. Nykyisessä asunnossa olen kuullut monet kerrat vauvan itkua, lasten leikkiä, parisuhderiitoja, juhlintaa, imurointia aamu seitsemältä ja erilaisia pariutumisriittejä. Unohtamatta sitä, että nyt kesällä mun pitää vähintään kerran päivässä käydä pikapikaa sulkemassa ikkunat ja parvekkeen ovi että sisälle ei tulisi niin vahvasti tupakanhaju viereiseltä parvekkeelta. Yyh.
Ei sillä että olisin montaa kertaa esim. yöunia näiden haittojen takia menettänyt eikä periaatteessa ole mitään valitettavaa kun nämä kuitenkin elämisen ääniä on. Mutta jotenkin kaipaan sitä, että minun ei tarvitsisi muiden elämisen ääniä kuunnella ainakaan tässä mittakaavassa. Ja että voisin talsia ovesta suoraan ulos ja lenkkipolulle koiran kanssa. Ja että mun ei tarvitsisi omassa kodissa haistella tupakan hajua päivittäin.
Vaihtoehdoksi siis jää joko hyvin äänieristetty kerrostalo, pienkerrostalo tai kaikki muut asumismuodot kuin kerrostaloasuminen. Ostan asunnon ensisijaisesti itselleni asuttavaksi oletettavasti 5+ vuodeksi. Jos ajattelisin vain sijoittamista enkä niin välittäisi miten asun sen pari vuotta, ostaisin yksiön ja pistäisi vuokralle parin vuoden kuluttua. En ole tosin koskaan edes ajatellut, että alkaisin asuntosijoittaksi. Tässä vaiheessa haluan itselleni kodin, joka vähintään pitää arvonsa tai nostaa sitä ja mikä voisi olla tulevaisuudessa mahdollisesti vuokrakäytössä.
Sen takia mun pitää olla nyt silmä tarkkana ja valmiudessa jos kohdalle osuu hyvä asunto sopivalla hinnalla. Voitte varmaan kuvitella, että jos hyvä kerrostalokaksio maksaa sen 60k, niin tuolla alle 85k:lla ei ole kovin montaa rivariasuntoa tarjolla.
Tällaista pohdintaan tällä kertaa. Onneksi voin tarvittaessa jatkaa tässä vuokralla olemista jos sopivaa uutta kotia ei tule nyt puolen vuoden aikana vastaan.
Jännittäävää silti lähteä pankkiin lainaneuvotteluihin näin vähillä säästöillä. Saa nähdä mitä sanovat.
-Neiti Nuukailija
torstai 23. maaliskuuta 2017
Yhteisasuminen aikuisena
Kämppäkaveri, kämppis, yhteisasuminen, soluasunto, opiskelut, opiskelija-elämä, opintotuki, asumislisä.
Tällainen on ainakin minun ensimmäinen ajatusketju kun kuulen sanan "kämppis". Ensimmäisenä ei ainakaan tule mieleen 24-vuotias työelämässä jo useamman vuoden ollut aikuinen ihminen joka on vapaaehtoisesti valinnut kämppiselämän. Sellainen minä kuitenkin olen.
Minulla oli 3½ vuoden opiskeluiden ajasta kolmena vuotena kämppis. Opiskeluiden aikana vuokrani keskiarvo oli 270€/kk. Valmistuin, muutin töiden perässä uudelle paikkakunnalle ja maksoin itseni kipeäksi (520€/kk) huonokuntoisesta yksiöstä jossa en viihtynyt lainkaan. Hanke jolle työskentelin päättyi ja vaihdoin työn perässä paikkakuntaa jossa asumisen hinta oli alhainen. Valitsin kuitenkin koiraa ja itseäni ajatellen siistin rivarikaksion joten asumismenot pysyi samoissa summissa kuin aikaisemminkin. Nyt tosin tuota summaa oli mukavampi maksaa kun rahoilleen sai ns. vastiketta kun esimerkiksi suihkussa käyminen ei tuottanut aina harmaita hiuksia ja inho-reaktiota.
Viime vuoden lopulla edessä oli taas muutto työn perässä ja hyvän ystäväni kanssa jutellessa avautui mahdollisuus yhteisasumiseen. Etsimme molemmat vuokra-asuntoa samalta paikkakunnalta ja kauhistelimme hintoja ja asuntojen (varsinkin yksiöiden) nuhjuisuutta. Kuka oikeasti käyttää enää istumakylpyammetta? Kaksiot olivat taas heti mukavampia ja toki tilavampia, mutta hinnat heti nousivat 100-300 € yksiöiden hintoihin verrattuna, riippuen asunnon sijainnista. Kumpikaan meistä ei ollut halukas maksamaan yksin asuessa sellaisia summia kun yksiöidenkin hinnat kirpaisivat. Tästä lähti ajatustyö yhteisasumisen mahdollisuuteen. Löysimme kaksiota ja kolmioita jotka olisivat sopineet yhteisasumiseen ja lopulta päädyimme tilavaan kaksioon jossa molemmilla on kätevän pohjaratkaisun myötä omat huoneet ja keittiön ja eteisen myötä meillä on myös yhteistä tilaa jossa voi oleskella.
Listaihmisenä tein listaa puolesta ja vastaan. Koin kuitenkin että tähän elämäntilanteeseen yhteisasuminen ystäväni kanssa oli mielekästä ja hyödyllistä. Nyt muutaman kuukauden elettyäni taas "kämppiselämää" voin sanoa että olen erittäin tyytyväinen ratkaisuun ja tämä ratkaisu taisi olla paras minkä tässä elämäntilanteessa pystyi tekemään.
Yhteisasumisen hyödyt ja haitat minulle:
+ Edullisuus. Asun kolme vuotta sitten rempatussa kivassa ja tilavassa kaksiossa hyvällä sijainnilla ja maksan siitä vain 314€/kk (plus vesi, sähkö ja autopaikka). Koska elämiseen menee vähemmän rahaa jää enemmän velan maksuun ja säästöihin.
+ Koiranhoito. Minulla on koira, ja onnekseni kämppikseni tykkää koirastani ja olemme tehneet eräänlaisen diilin koiranhoidon suhteen. Ystäväni on siis opintojen loppupuolella oleva opiskelija, joten hän on paljon kotona arkisin ja hän tykkää olla koiran kanssa ja käyttää sitä lenkillä silloin kun minä olen töissä. Tämä on itselleni lievästi eroahdistuneen koirani kanssa helpotus niin henkisesti kuin käytännössäkin: teen tällä hetkellä paljon sivutöitä ja en voisi ylimääräisiä töitä ottaa jos en tietäisi että koiran kanssa on joku ja hän pääsee lenkille ja puistoon ilman että minä olen kotona.
+ Väliaikaisuus. Sitouduimme yhteisasumiseen täksi vuodeksi. Olen määräaikaisessa työssä ja työsuhteeni päättyy tämän vuoden loppuun ja samalla päättyy vuokrasopimus. Katsomme loppuvuodesta miten jatkamme vai jatkammeko ollenkaan. Riippuen toki mistä saan työpaikan ja tarvitseeko sen takia muuttaa.
+/- Seura. Olen introvertti ja kaipaan paljon omaa tilaa ja aikaa. Onnekseni kämppikseni on samankaltainen tässä suhteessa ja osaamme antaa toisillemme tarvittaessa tilaa. Mutta toisaalta pitkään yksin asuneena olen nauttinut siitä että minulla on rakas ystävä jakamassa tilaa ja elämää niin että tarvittaessa voimme ex-tempore lähteä yhdessä ruokakauppaan, lenkille tai tilata vaikka pitsa.
- Yksityisyys/kotirauha. Oma koti ei ole vain minun koti. Onneksi olemme molemmat tosiaan aika introverttejä ja toistaiseksi kämppikseni ei ole tuonut paljoa vieraita kotiin. Tämä on kuitenkin yksi mahdollisuus ja jos toisella on vieraita niin oma kotirauha ja yksityisyys "häiriintyy". Pystyn elämän tämän kanssa ja kämppiksenikin huomioi hyvin esim. sen jos tulen yövuorosta ja antaa minulle nukkumarauhan päivällä.
Kaiken kaikkiaan siis oikein hyvä kokemus! Ja ennen kaikkea taloudellisesti tämä oli järkevä ratkaisu. Yksiöt joita katsoin vaihteli välillä 430-500€/kk. Tämän lisäksi olisin joutunut ajamaan ja kuluttamaan bensaa paljon enemmän vieden koiran hoitoon pitkien vuorojen ajaksi. Unohtamatta sivutyötulojen menetystä. Kuukaudessa säästän n. 200-300€ plus sivutyön tuomien lisätulojen menetys, eli ihan mittavat on säästöt vuositasolla.
Tunnetteko te ketään aikuista joka olisi valinnut yhteisasumisen vaikka siihen ei olisi ns. taloudellista pakotetta? Suomessahan tämä saatta olla aika harvinaista, mutta ei tarvitse kovinkaan kauas mennä maailmalla niin yhteisasuminen on jo aika yleistä.
-Neiti Nuukailija
Tällainen on ainakin minun ensimmäinen ajatusketju kun kuulen sanan "kämppis". Ensimmäisenä ei ainakaan tule mieleen 24-vuotias työelämässä jo useamman vuoden ollut aikuinen ihminen joka on vapaaehtoisesti valinnut kämppiselämän. Sellainen minä kuitenkin olen.
Minulla oli 3½ vuoden opiskeluiden ajasta kolmena vuotena kämppis. Opiskeluiden aikana vuokrani keskiarvo oli 270€/kk. Valmistuin, muutin töiden perässä uudelle paikkakunnalle ja maksoin itseni kipeäksi (520€/kk) huonokuntoisesta yksiöstä jossa en viihtynyt lainkaan. Hanke jolle työskentelin päättyi ja vaihdoin työn perässä paikkakuntaa jossa asumisen hinta oli alhainen. Valitsin kuitenkin koiraa ja itseäni ajatellen siistin rivarikaksion joten asumismenot pysyi samoissa summissa kuin aikaisemminkin. Nyt tosin tuota summaa oli mukavampi maksaa kun rahoilleen sai ns. vastiketta kun esimerkiksi suihkussa käyminen ei tuottanut aina harmaita hiuksia ja inho-reaktiota.
Viime vuoden lopulla edessä oli taas muutto työn perässä ja hyvän ystäväni kanssa jutellessa avautui mahdollisuus yhteisasumiseen. Etsimme molemmat vuokra-asuntoa samalta paikkakunnalta ja kauhistelimme hintoja ja asuntojen (varsinkin yksiöiden) nuhjuisuutta. Kuka oikeasti käyttää enää istumakylpyammetta? Kaksiot olivat taas heti mukavampia ja toki tilavampia, mutta hinnat heti nousivat 100-300 € yksiöiden hintoihin verrattuna, riippuen asunnon sijainnista. Kumpikaan meistä ei ollut halukas maksamaan yksin asuessa sellaisia summia kun yksiöidenkin hinnat kirpaisivat. Tästä lähti ajatustyö yhteisasumisen mahdollisuuteen. Löysimme kaksiota ja kolmioita jotka olisivat sopineet yhteisasumiseen ja lopulta päädyimme tilavaan kaksioon jossa molemmilla on kätevän pohjaratkaisun myötä omat huoneet ja keittiön ja eteisen myötä meillä on myös yhteistä tilaa jossa voi oleskella.
Listaihmisenä tein listaa puolesta ja vastaan. Koin kuitenkin että tähän elämäntilanteeseen yhteisasuminen ystäväni kanssa oli mielekästä ja hyödyllistä. Nyt muutaman kuukauden elettyäni taas "kämppiselämää" voin sanoa että olen erittäin tyytyväinen ratkaisuun ja tämä ratkaisu taisi olla paras minkä tässä elämäntilanteessa pystyi tekemään.
Yhteisasumisen hyödyt ja haitat minulle:
+ Edullisuus. Asun kolme vuotta sitten rempatussa kivassa ja tilavassa kaksiossa hyvällä sijainnilla ja maksan siitä vain 314€/kk (plus vesi, sähkö ja autopaikka). Koska elämiseen menee vähemmän rahaa jää enemmän velan maksuun ja säästöihin.
+ Koiranhoito. Minulla on koira, ja onnekseni kämppikseni tykkää koirastani ja olemme tehneet eräänlaisen diilin koiranhoidon suhteen. Ystäväni on siis opintojen loppupuolella oleva opiskelija, joten hän on paljon kotona arkisin ja hän tykkää olla koiran kanssa ja käyttää sitä lenkillä silloin kun minä olen töissä. Tämä on itselleni lievästi eroahdistuneen koirani kanssa helpotus niin henkisesti kuin käytännössäkin: teen tällä hetkellä paljon sivutöitä ja en voisi ylimääräisiä töitä ottaa jos en tietäisi että koiran kanssa on joku ja hän pääsee lenkille ja puistoon ilman että minä olen kotona.
+ Väliaikaisuus. Sitouduimme yhteisasumiseen täksi vuodeksi. Olen määräaikaisessa työssä ja työsuhteeni päättyy tämän vuoden loppuun ja samalla päättyy vuokrasopimus. Katsomme loppuvuodesta miten jatkamme vai jatkammeko ollenkaan. Riippuen toki mistä saan työpaikan ja tarvitseeko sen takia muuttaa.
+/- Seura. Olen introvertti ja kaipaan paljon omaa tilaa ja aikaa. Onnekseni kämppikseni on samankaltainen tässä suhteessa ja osaamme antaa toisillemme tarvittaessa tilaa. Mutta toisaalta pitkään yksin asuneena olen nauttinut siitä että minulla on rakas ystävä jakamassa tilaa ja elämää niin että tarvittaessa voimme ex-tempore lähteä yhdessä ruokakauppaan, lenkille tai tilata vaikka pitsa.
- Yksityisyys/kotirauha. Oma koti ei ole vain minun koti. Onneksi olemme molemmat tosiaan aika introverttejä ja toistaiseksi kämppikseni ei ole tuonut paljoa vieraita kotiin. Tämä on kuitenkin yksi mahdollisuus ja jos toisella on vieraita niin oma kotirauha ja yksityisyys "häiriintyy". Pystyn elämän tämän kanssa ja kämppiksenikin huomioi hyvin esim. sen jos tulen yövuorosta ja antaa minulle nukkumarauhan päivällä.
Kaiken kaikkiaan siis oikein hyvä kokemus! Ja ennen kaikkea taloudellisesti tämä oli järkevä ratkaisu. Yksiöt joita katsoin vaihteli välillä 430-500€/kk. Tämän lisäksi olisin joutunut ajamaan ja kuluttamaan bensaa paljon enemmän vieden koiran hoitoon pitkien vuorojen ajaksi. Unohtamatta sivutyötulojen menetystä. Kuukaudessa säästän n. 200-300€ plus sivutyön tuomien lisätulojen menetys, eli ihan mittavat on säästöt vuositasolla.
Tunnetteko te ketään aikuista joka olisi valinnut yhteisasumisen vaikka siihen ei olisi ns. taloudellista pakotetta? Suomessahan tämä saatta olla aika harvinaista, mutta ei tarvitse kovinkaan kauas mennä maailmalla niin yhteisasuminen on jo aika yleistä.
-Neiti Nuukailija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)