Etanavauhtia eteenpäin

Katselin vähän aika sitten vanhoja blogipostauksiani, erityisesti tavoitteita ja aikataulusuunnitelmia joita itselleni laadin alusta alkaen. Halusin olla velaton mahdollisimman nopeasti ja muistaakseni se oli ensimmäistä kertaa tavoitteena jo vuoden 2017 loppuun mennessä :D.  Noh, ei ihan mennyt niin kuin suunnitelmissa. Velaton (asuntolainaa lukuunottamatta) olin vasta syksyllä 2020.

Miksi näin? 

Miksi edistyminen oli niin hidasta, vaikka olin koko tämän ajan taloudenhallinnassa aktiivinen esim. budjetoinnin suhteen?

Tätä mietin kovastikin moneen otteeseen viimeisten parin kolmen vuoden aikana. Tulotaso on mennyt hieman eteenpäin, pakolliset menot eivät ole kasvaneet niin huomattavasti, että sillä olisi vaikutusta asiaan. Miksi siis minulla meni niin kauan velattomuuden saavuttamiseen, ja sitä kautta muiden tavoitteiden viivästymiseen. Mulle oli ensiarvoisen tärkeää olla velaton, ennen kuin aloitan mitään muuta taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa, esim. sijoittamista.

Päädyin seuraaviin viiteen tekosyyhyn/taloudelliseen "mokaan"/perusteluihin etanamaisen tahdin selittämiseksi:

1. Lisävelan tekeminen. Velat kävinkin läpi viime kuussa, ja siitä huomaan hyvin, että vuoden 2017 jälkeen (jolloin olisin voinut ensimäisen kerran olla velaton) olen tehnyt uutta velkaa auton ja elektroniikan myötä. Uuden velan myötä huomasin omassa ajatusmaailmassa eroa: kuluttomat ja korottomat osamaksusopimukset eivät vain ärsyttäneet yhtä paljoa kuin esim. korollinen autovelka. Ja myöskin malttamattomuus hankinnoissa. Uuden auton hankinta lisävelalla ei missään nimessä ollut pakollinen, mutta en silti malttanut säästää siihen tarvittuja rahoja etukäteen.

2. Isot yksittäiset kuluerät. Näitä on vuosien varrella tullut joka vuosi 1-2. Auton vaihdossa maksoin käteisellä 3000e. Viime vuonna vuokrasin mökin 3000e ja asennutin ilmalämpöpumpun reilun 2000e hintaan, ostin uuden puhelimen jne. Auton korjaukseenkin on mennyt yllättäen yli 500-800 euroa muutaman vuotena peräkkäin.

3. Omaan kotiin muuttaminen. Ostin oman kodin, jota ei onneksi tarvinnut juurikaan rempata muuttovaiheessa. Silloin maalasin huoneet ja laitoin vähän tapettia. Muuttoon liittyi tosin paljon muita kuluja, sillä uusin isoimmat huonekaluni, hankin kodinkoneita, kuten pesukoneen ja pakastimen sekä asunnon sisustukseen meni myös useampi satanen. Oman kodin myötä on ajan kanssa tullut lisää kulueriä esim. pihan aitauksesta, puiden kaadosta jne.

4. Matkustelu. Rakastan matkustamista. Blogin pitämisen aikana olen käynyt Kroatiassa, Kreikassa kolme kertaa, Irlannissa, Skotlannissa, Bulgariassa ja Thaimaassa lomamatkoilla. Matkustaminen on jokaisen euron arvoista enkä ole koskaan matkustanut velaksi. Säästöjä siihen on kyllä huvennut ja sen kuun käyttörahoja iso osa, joten matkustamisen suunnitteluun ja säästöihin tulee jatkossa kiinnittää paremmin huomiota. 

5. Elintasoon "turtuminen". Koska rahaa on aina tilillä eikä huolta laskujen maksamisesta yms ole, on ollut liian helppoa antaa itselle lupa ostella myös niitä tarpeettomia juttuja. Olen ostanut vaatteita, joita en tarvitse, vihkoja ja plannereita joita en ole ehtinyt käyttämään, erilaisia kyniä liiaksikin saakka (ne ovat mun heikkous), hiustenhoitotuotteita monella sadalla eurolla, pitänyt ripsienpidennyksiä ja rakennekynsiä kuukausikaupalla jne. Blogin perustamisen jälkeen olen tullut kolminkertaiseksi tädiksi, ja huomaan että olen aika hemmotteleva täti myös taloudellisesti näille pienokaisille. Tätiys on kyllä paras juttu ikinä, joten rahanmenoa heidän suhteen en kadu, enkä tule katumaan, mutta koitan muistaa että yhdessä vietetty aika on se kaikkein tärkein asia.

Näistä pienistä ja suurista puroista on koostunut mun velattomuudentavoitteluun menneet vuodet. Ei kyllä ihmekään, että en pysynyt omassa aikataulussa, sillä selvästi en ollut kovinkaan intensiivisesti velkoja maksamassa. Ajatuksen tasolla oli aloittaessani paljon intesiivisempi kuin lopulta toteutuksen tasolla. Johtui varmaan siitä, että aloittaessani kiristin menoja niin paljon huomattuani mihin kaikkeen turhuuksiin rahani olivat aina kadonneet. 

Muistettava on kuitenkin, että loppu hyvin kaikki hyvin.

- Neiti Nuukailija